Viime kesän lomapurjehduksemme suuntautui Eestin rannikolle. Muutaman Tallinnassa käynnin jälkeen kiinnostus nähdä enemmän oli kasvanut ja mm. Vene-lehden artikkelit Eestin rannikon satamista ja niissä tapahtuneesta kehityksestä sai meidät hankkimaan kartat ja lähtemään matkaan.

Emme tehneet kovin yksityiskohtaista matkasuunnitelmaa ennen lähtöä ja osan kartoista ostimme vasta Tallinnasta. Tutuilta ja kavereilta olimme saaneet muutamia vinkkejä mukavista satamista ja matkan aikana tapasimme muita veneilijöitä joilta saimme vielä paljon lisää tietoa. Lopulta kävikin niin, että niin monta hienoksi kehuttua paikkaa jäi näkemättä että tulevana kesänä kun loma alkaa kääntyy veneen nokka jälleen etelää kohti!

Jossain Eestin rannikolla aamuhämärässä.
Ulapat olivat avoimempia kuin Suomen etelärannikolla

Tallinnan itäpuolella vietimme päivän Kelnasen satamassa, Pranglin saarella. Tunnelma oli kuin vanhasta Suomi-filmistä hiekkateineen ja paaluaitoineen johon nykyaikaisen mausteen toivat turistilaumat joita yhteysalus Tallinnasta toi sataman laituriin. Itse satama oli vilkas ja meluisa mutta läheiseen niemeen avattu uusi ravintola ja sen kulinaristiset saavutukset jäivät mieleen ja uskon, että Kelnase jatkossakin on vierailukohteemme Eestissä.

Lohusalun satamassa, Tallinnasta itään

Osuimme Tallinnaan juuri Meripäivien aikaan ja samalla alkoi myös Suomessakin tuntunut hellejakso. Läksimme hellettä pakoon merelle, mutta ensimmäinen pysähdyspaikka Naissaaressa ei antanut tuulen virettäkään – joskin uudenpuoleinen satama palveluineen oli positiivinen kokemus. Matka jatkui Lohusaluun, jossa myöskin siisti ravintola ja hyvät suihkutilat jäivät mieleen helteisen päivän jälkeen. Olimme jo ennen matkaa katselleet Eestin rannikon merikarttojen ”hautausmaata”, matalaa vettä jossa paljon kiviä merkittynä, ja navigoinnissa olimme erityisen huolellisia. Tuoreita satamakirjoja ei Eestin satamista ole ja luotimme pitkälti eri lähteistä kerättyihin artikkeleihin sekä tabletilla ja karttaplotterissa oleviin karttoihin. Lohusalun satamassa oli ikävästi matalaa keskellä satama-allasta ja siitä saimme ensimakua matalien vesien haasteista.

Eestin länsirannikolla on riittävästi hiekkarantoja 🙂 

Matka jatkui Dirhamin ja Rohukülan kautta Orjakuun, josta kannattaakin pari sanaa lausua. Satama löytyi Hiiumaan kaakkoiskulmasta, uudehko satama-alue jossa pubi-ravintoja ja ystävällinen palvelu. Lähellä sijaitsee Sääretirp, upea pitkä hiekkarantojen reunustama niemenkärki, näkemisen arvoinen paikka. Kiersimme vielä Hiiumaan toiselle puolelle Kärdlaan jossa odotimme ukkosrintaman väistymistä ennen matkaa takaisin Suomen aluevesille.

Sääretirp Hiiumaan eteläkärjessä

Satamat olivat palveluilta yleisesti ottaen hyviä, yöpymismaksut 10-20 euroa, vettä ja sähköä oli hyvin tarjolla ja usein siistit suihkutilatkin. Purjehtiminen 3-5 metriä syvillä väylillä joissa lähirantoihin kuitenkin on matkaa oli hassu kokemus ja alkuun kaikua tuli tuijoteltua aika tiukkaan. Etäisyydet satamien välillä ovat välillä pitkiäkin, osaltamme pyrimme pitämään päivämatkat kohtuullisina koska koirat olivat mukana reissussa. Helteiset säät ja upeat hiekkarannat saivat aikaan tunteen kun olisi ollut kauempanakin etelän vesillä purjehtimassa. Kaikkiaan kokemus oli myönteinen ja voimme vain suositella Eestiä veneilykohteena. Matkaa kertyi noin 500 merimailia tosin menomatkalla käväisimme Loviisassa ja paluu tapahtui Saaristomeren kautta.

Kärdlan uudessa vierassatamassa

Johanna ja Niklas Enkvist